Dark Night of the Soul

Istun taas pitkästä aikaa kirjoittamaan blogiini. Kesä alkaa olla ohi ja iman ovat selvästi viilentyneet. Tämä kesä on kuitenkin ollut paras jonka muistan ja olen iloinen, ett sain nauttia niin lämpimästä kesästä tänä vuonna.

Saavuimme juuri kotiin Italiasta ja olen ollut kovin kiireinen uudessa työssäni. Huomaan edelleen kantavani huolta omasta jaksamisestani ja etenkin muististani, sillä pelkään unohtavani jotakin tärkeää ja tekeväni virheitä työpaikalla. Todellisuudessa töissä on mennyt todella hyvin ja saan tehdä unelmieni työtä. Olen todella kiitollinen kaikesta hienosta, mitä elämässäni juuri nyt on!

 

DNRS harjoitukset ovat edenneet todella hyvin. En voi vielä sanoa huomanneeni suuria muutoksia fysisessä voinnissani, mutta ajatusmaailmani on todella suuren muutoksen alla. Huomaan käyväni läpi paljon tunteita ja ajatuksia, ja minulla on viime aikoina ollut ajoittain hyvinkin haastavaa. Välillä olen tuntenut oloni jopa masentuneeksi, mutta onneksi nämä ovat vain lyhyitä hetkiä ja iloisuus palaa aina nopeasti takaisin. Fyysinen vointini ei kuitenkaan ole ollut paras, sillä olen ajoittain todella väsynyt ja kivut niskassa ja hartioissa on mennyt lähes sietämättömäksi. Kärsin todella kovista kivuista, enkä tiedä mistä ne johtuvat tai mitä asialle voisin tehdä. Minulla on uuden työn myötä mahdollisuus käydä hieronnassa usein, mutta sekän ei auta juuri mitään. Uskon tämänkin olevan henkistä ja stressin pahentavan kipuja. Minun onkin ollut vaikeaa keskittyä rauhoittumiseen ja oman ääneni kuuntelemiseen, sillä elämässä tapahtuu tällä hetkellä niin paljon uutta. Jos jollain on vinkkejä, miten yhdistää henkisyys/rauha ja kiireinen työelämä, otan mielelläni vastaan ajatuksia ja vinkkejä!

 

Minulla on paras aika elämästäni meneillään juuri nyt, ainakin päällepäin katsottuna. Minut on siunattu niin monella kauniilla lahjalla ja hienoudella, olen vihdoin työelämässä ja saan tehdä juuri sitä työtä, mitä haluan juuri sellaisessa työympäristössä, joka tukee hyvinvointiani ja jaksamistani. Ensimmäistä kertaa tilini ei ole tyhjä loppukuusta, vaan saan rahaa jopa säästöön. Voin unelmoida matkustamisesta. Silti koen edelleen olevani hieman onneton ja minulta puuttuu rauha. Tiedän käyväni läpi prosessini viimeistä vaihetta, ja tunnen jonkin kauniin ja suuren olevan aivan nurkan takana. Odotan innolla tulevaisuutta, enkä vaihtaisi pois mitään elämästäni. Kipu ja suru tekevät kaikesta syvää, kaunista ja aitoa. Mutta olen valmis uudelle. Onnelle. Vapaudelle. Rauhalle.

 

Olen törmännyt viime aikoina käsitteeseen Dark Night of the Soul. Tämä antoi minulle toivoa uskoa, että kaikki tulee vielä kääntymään parempaan.

 

Eckhart Tolle:

 

The “dark night of the soul” is a term that goes back a long time.  Yes, I have also experienced it. It is a term used to describe what one could call a collapse of a perceived meaning in life…an eruption into your life of a deep sense of meaninglessness.  The inner state in some cases is very close to what is conventionally called depression. Nothing makes sense anymore, there’s no purpose to anything. Sometimes it’s triggered by some external event, some disaster perhaps, on an external level.  The death of someone close to you could trigger it, especially premature death, for example if your child dies. Or you had built up your life, and given it meaning – and the meaning that you had given your life, your activities, your achievements, where you are going, what is considered important, and the meaning that you had given your life for some reason collapses.

It can happen if something happens that you can’t explain away anymore, some disaster which seems to invalidate the meaning that your life had before.  Really what has collapsed then is the whole conceptual framework for your life, the meaning that your mind had given it. So that results in a dark place.  But people have gone into that, and then there is the possibility that you emerge out of that into a transformed state of consciousness. Life has meaning again, but it’s no longer a conceptual meaning that you can necessarily explain.  Quite often it’s from there that people awaken out of their conceptual sense of reality, which has collapsed.

They awaken into something deeper, which is no longer based on concepts in your mind.  A deeper sense of purpose or connectedness with a greater life that is not dependent on explanations or anything conceptual any longer.  It’s a kind of re-birth. The dark night of the soul is a kind of death that you die. What dies is the egoic sense of self. Of course, death is always painful, but nothing real has actually died there – only an illusory identity.  Now it is probably the case that some people who’ve gone through this transformation realized that they had to go through that, in order to bring about a spiritual awakening. Often it is part of the awakening process, the death of the old self and the birth of the true self.

The first lesson in A Course in Miracles says “Nothing I see in this room means anything”, and you’re supposed to look around the room at whatever you happen to be looking at, and you say “this doesn’t mean anything”, “that doesn’t mean anything”.   What is the purpose of a lesson like that? It’s a little bit like re-creating what can happen during the dark night of the soul. It’s the collapse of a mind-made meaning, conceptual meaning, of life… believing that you understand “what it’s all about”.  With A Course in Miracles, it’s a voluntary relinquishment of the human mind-made meaning that is projected, and you go voluntary into saying “I don’t know what this means”, “this doesn’t mean anything”. You wipe the board clean. In the dark night of the soul it collapses.

You are meant to arrive at a place of conceptual meaninglessness.  Or one could say a state of ignorance – where things lose the meaning that you had given them, which was all conditioned and cultural and so on.  Then you can look upon the world without imposing a mind-made framework of meaning. It looks of course as if you no longer understand anything. That’s why it’s so scary when it happens to you, instead of you actually consciously embracing it.  It can bring about the dark night of the soul – to go around the Universe without any longer interpreting it compulsively, as an innocent presence. You look upon events, people, and so on with a deep sense of aliveness. Your sense the aliveness through your own sense of aliveness, but you are not trying to fit your experience into a conceptual framework anymore.

Mainokset

Valmistuminen ja uudet tuulet

Elämässäni on käynnissä paljon uutta ja suuria muutoksia. Olen valmistumassa tradenomiksi ja perjantaina menen vastaanottamaan tutkintotodistukseni. Juhlin valmistumistani neljässä eri juhlassa, koululla, ystävien sekä sukulaisten kanssa. Neljä päivää sitten kävin allekirjoittamassa työsopimuksen unelmieni työpaikkaan. Vielä pari viikkoa sitten en tiennyt, onko minulla työpaikaa valmistumisen jälkeen vai jäänkö heti työttömäksi. Suhtauduin kuitenkin työnhakuprosessiin luottavaisesti, enkä missään vaiheessa antanut työttömyyden pelon ottaa valtaa. Uskoin ja luotin siihen, että löydän jonkin työpaikan ja se palkitsi; en saanut vain mitä tahansa työpaikkaa vaan todellisen unelmieni työpaikan! Työtehtävät vastaavat juuri sitä, mitä haluan ja osaan tehdä, yrityksen arvot kohtaavat täysin omieni kanssa ja henkilökunnasta huolehditaan erittäin hyvin. Lisäksi mahdollisuus saada myös vastuullista työtä ja päästä todella näyttämään osaamisensa on suuri. Tämä työ tuntuu aivan lottovoitolta.

 

Kaiken pöhinän ja uusien muutosten keskellä olen kuitenkin kärsinyt haasteista terveyteni ja vointini kanssa. Myös terveyteni ja ajtusmaailmani on suuren muutoksen keskellä. Kävin kuukausi sitten luennolla, jossa kerrottiin aivojen ”uudelleenohjelmoimisesta” ja DNRS-harjoitusohjelmasta, josta todella monet ovat saaneet apua mm. kemikaaliyliherkkyyksiin, borrelioosiin, fibromyalgiaan ja moneen muuhun sairauteen ja oireeseen. Ohjelmalla on useat tuttuni saaneet niin hyviä tuloksia ja itse asiassa kaikki ovat jopa parantuneet kokonaan, joten ohjelma kiinnosti tietysti suuresti. Ostettuani ohjelmaan kuuluvat DVD:t ja katsottuani ne läpi olin varma siitä, että myös itse tulen hyötymään ohjelmasta. Ohjelmassa selitetään se, miksi niin moni kärsii oireista joihin ei löydy apua tai edes diagnoosia. Ohjelma antoi minulle vastauksen moniin kysymyksiin, joihin olen kaivannut vastausta vuosikaudet. Sain yhden erittäin suuren oivalluksen ohjelmaa katsottuani; minulla on aivovamma. Fyysinen ja elämää vaikeuttava aivovamma, joka on lähtenyt käyntiin 10 vuotta sitten. Ohjelma kehittäjä Annie kertoi, miten joillakin potilailla oireet alkavat heidän sairastettuaan virustaudin, aivan kuten minulla kävi 18-vuotiaana. Sairastuin todella vakavaan virustautiin, joka turvotti kurkkuni lähes tukkoon ja vei voimani niin, etten jaksanut edes kävellä vessaan itse. Sairaanoitaja lähes putosi tuoliltaan nähdessäni nieluni (en liioittele, hän todella melkein putosi tuoliltaa, sillä nieluni näytti niin kammottavalta). En ikinä saanut tietää, mikä virustaudin aiheuttui ja oliko sille diagnoosia. Sain vain tietää, että se on virusperäinen. Tämän taudin jälkeen, en ole vielä parantunut. 10 vuotta sitten, ja en ole vieläkään palautunut. Sen jälkeen en ole nähnyt yhtäkään tervettä päivää, jossa olisin ollut yhtä hyvässä kunnossa kun olin joka päivä ennen sairastumistani. 10 vuotta.

 

Koin myös toisen suuren oivalluksen DVD:tä katosessani; Annie kertoi, että siinä missä tavalliset ihmiset voivat palata traumaan, käsitellä se ja sen jälkeen hyväksyä se jättää se taakseen, on limbisestä aivovammasta kärsivien ihmisten lähes mahdotonta päästää traumasta irti. Aivot jäävät pyörimään traumakehään. Tämä muutti täysin maailmani. VIHDOIN ymmärrän, etten ole tehnyt mitään väärää aivojeni pyöriessä samaa kehää vuodesta toiseen, vaan minä kärsin limbisestä aivovammasta. Tämä oli täysin looginen selitys kaikelle, mitä olen kokenut viimeisen 10 vuoden aikana. Vihdoin ymmärrän itseäni, sairauttani ja kehoani paremmin. Minulla on vihdoin looginen selitys tälle kaikelle. Ja ennen kaikkea; minulla on vihdoin menetelmä, jonka avulla saan aivovammani korjattua! Tämän ohjelman tulokset ovat ällistyttäviä, jopa niin hyviä että ne vaikuttavat lähes uskomattomalta. Olen silti huomannut muutoksen ajatuksissani heti ensimmäisestä päivästä alkaen ja en ole ikinä ollut näin sitoutunut mihinkään, kun olen tähän harjoitteluun. Tiedän tämän olevan puuttuva osa paranemistani. Olen viimeiset vuodet parantunut erittäin hyvään kuntoon, mutta vielä kärsin haasteista jaksamisen, kipujen ja vatsani kanssa. Henkiset vaikeuteni ovat myös edelleen suuret, ja todella elämää rajoittavat. Mutta nyt minulla on apu ja tuki. Ohjelma, johon olen sitoutunut. Lupaan päivittää lisää ohjelman etenemisestä seuraavan puolen vuoden aikana.

Läsnäolo ja hyväksyminen

Istun juuri olohuoneessani kuunnellen Trevor Hallin laulua You can’t rush your healing. Tämä laulu auttoi minua suuresti sairausaikana, sillä sen sanat ovat todella kauniit ja lohduttavat. Sain muutama viikko sitten kuulla, että Trevor Hall saapuu Helsinkiin ennen vappua akustiselle keikalle yhdessä toisen lempiartistini, Nahkon kanssa. Taisin huutaa melko kovaan ääneen huomatessani tämän ja varasin tietysti liput heti. 5 päivää jäljellä keikkaan!!

Ensi viikolla tulee myös täyteen vuosi siitä kun Savannah kuoli. Olen muutamaan kertaan lukenut blogkirjotukseni häen kuolemastaan ja joka kerta kaikki tunteet ja itku nousevat taas pintaan. Vuosi on vierähtänyt nopeasti ja paljon on ehtinyt tapahtua. Ja vihdoin tunnen uuden luvun auenneen elämässäni. Astrologian mukaan 28-30 vuoden välein tapahtuu Saturnuksen paluu, jolloin Saturnus palaa samaan sytymäkartan asemaan kuin se oli syntymäpäivänäsi. Tämä on usealla suurien muutoksien aikaa elämässä ja kaikki kova työ minkä henkilö on tehnyt voi vihdoin puhdistua ja elämässä tapahtuu suuria asioita. Tunnen itse aloittaneeni uuden vaiheen elämässäni. Tunnen vihdoin jättäväni taakseni vanhoja traumoja, tunteita ja vaikeuksia, sekä antautuvani elämälle eri tavalla. Sekin tulee varmasti olemaan hidas prosessi. Olen kuitenkin valmis uuteen. Puhtaaseen. Antautumaan elämälle.

 

Tiedän kaiken vaikeuden olevan osa prosessia ja tunnen jopa suurta rakkautta ja kiitollisuutta kaikesta kivusta jonka olen joutunut kohtaamaan. Ilman sitä elämässäni ei olisi syvyyttä. En ikinä palaisi takaisin vanhaan, jossa elämä oli helppoa ja iloista, mutta siitä puuttui syvyys. Tämä on kaiken kivun arvoista. Kipu on kaunista. Ainakin jälkeenpäin ajateltuna. En tuntenut kivun kauneutta sen ollessa pahimmillaan, vaan olen oppinut sen vasta jälkeenpäin. Yleensä kaikki opetukset tulevat vasta jälkeenpäin.

 

Olen pitkään tuntenut vihaa elämää ja universumia kohtaan kaikeasta vaikeudesta elämässäni. Miksi juuri minä? Miksi elämä ei vieläkään muutu helpoksi? Joka kerta kun vaikeus taas palaa elämääni huomaan itkeväni elämän epäreiluutta. Miksi en saa apua vaikka sitä pyydän? Vasta kaksi viikkoa sitten heräsin huomaamaan tämän ajatuksen harhaanjohtavuuden. En ole itse ottanut vastuuta elämästäni ja vaikeuksistani, vaan syytän heti universumia. Etsin vastauksia ulkopuoleltani. Minulla on kestänyt näin kauan ymmärtää että vaikeudet kuuluvat elämään. Ne eivät ikinä poistu kokonaan. Mutta suhtautuminen niihin voi muuttua ja se onkin vastaus. Älä taistele sitä vastaan, mikä ON. Jos et voi muuttaa tilannetta, hyväksy se. Se mikä on – on. On todella turhaa ja hyödytöntä pyrkiä muuttamaan sitä. Sen oivaltaessa elämä muuttuu heti helpommaksi. On vain olemassa tämä hetki. Muuta ei ole. Älä siis tuo turhaa ahdistusta ja levottomuutta elämääsi keskittymällä menneeseen tai tulevaan. Ainoataan tämä hetki merkitsee jotakin. Kaikki muu on harhaa.

 

Elämä ❤

 

PS: Ainiin – varasimme unelmiemme matkan ensi vuodelle: Pariisi 2 päivää, Karibian Guadeloupen saari 10 päivää ja New York 5 päivää. Siitä ensi kerralla enemmän 😉

 

Marokko

Olemme juuri kotiutuneet Marokon auringon lämmöstä, useaa kokemusta rikkaampana. Marokko oli upea ja kaunis maa täynnä värejä, hyvää kasvisruokaa ja paljon shoppailtavaa. Useat rahahuijausyritykset kuitenkin varjostivat lomaamme, ja vaikka marokkolaiset eivät olleet millään tavalla uhkaavia, oli kuitenkin rahan huijaaminen melko aggressiivista ja välillä jopa pelottavaa. Suosittelen siis ehdottomasti matkustamaan Marokkoon, mutta kysymään matkavinkkejä joltain joka on siellä käynyt, jolloin osaa välttää huijaustilanteita.

 

Köyhä kulttuuri sai myös arvostamaan Suomea ja omaa kotiaan täysin uudella tavalla. Oli rankkaa kääntää selkänsä kerjäläisille ja lapsille joka päivä. Tuntui tyhmältä leikkiä, ettei nähnyt avuntarvetta vaikka se oli niin vahvasti esille joka paikassa. Toisaalta ymmärsin myös, ettei koko maailmaa voi pelastaa vaikka kuinka haluaisi. Etenkin oli rankkaa nähdä, miten eläimiä kohdeltiin huonosti. Sydämeni meni lähes rikki kun näin eläinten huonoa kohtelua ja minua alkoi oksettamaan ja itkettämään nähdessäni sitä. Oli todella vaikeaa kohdata kaikki kipu ja suru jota näki päivittäin, kuten Suomessa usein teen. Maailmassa tapahtuu paljon ikävää ja silmien ummistaminen ei auta ketään. Oli todella kasvattava kokemus kohdata ne asiat, joita en ole aikaisemmin uskaltanut kohdata. Valitettavasti on vain mahdotonta yksin auttaa kaikkia jotka tarvitsevat apua. Koen että parasta onkin aloittaa itsestään ja rakentaa itselleen rakkaudellinen ympäristö ja näin levittää rakkautta myös muualle. Pikkuhiljaa koko maailma seuraa perässä.

 

Endometrioosi, hormonaalinen ehkäisy ja uuden diagnoosin vastaanottaminen

Olen kärsinyt jo pitkään hormonaalisista ongelmista ja kärsinyt niiden takia kovasti. Viimeisen puolen vuoden aikana kuukautisiin liittyvät vaikeudet ovat kuitenkin nousseet aivan uudelle tasolle ja olen kärsinyt todella kovista kuuautiskivuista sekä krampeista. Koin ensimmäiset todella kovat kivut lokakuussa, jolloin kivut veivät minut oksentamaan ja lähes pyörtymään vessan lattialle. Kipua ei voi kuvailla sanoin, mutta kipukohtauksen aikana todella rukoilin, että kuolisin ennemminkin kuin joutuisin kokemaan noin kovaa kipua. Kipu vie täysin toiseen maailmaan ja riisuu ihmisestä kaikki pelot ja surut. Tunnen vain kipua – ilman ajatuksia. Oksentamisen takia joutuu myös pärjäämään ilman kivunlievitystä, sillä kaikki tabletit tulee oksennuksen mukana ulos. Tämän vuoksi poltan kipukohtausten aikana kannabista, sillä se vie kaikki kivut pois nopeasti ja oksentaminen ei ole enää esteenä. Keho rentoutuu ja kipu katoaa nopeasti.

 

Menin ennen joulua lääkäriin oireideni kanssa, sillä halusin kuulla ammattilaiselta, onko kyseessä endometrioosi. Endometrioosi on vaikeasti diagnosoitava sairaus, josta kärsii todella moni nainen. Lääkärin mukaan oireideni perusteella minulla on vahva endometrioosiepäily ja hän suositteli sairauden hoitoon hormonaalista ehkäisyä. Olen ollut ilman hormonaalista ehkäisyä noin kolme vuotta ja olen ollut siihen tyytyväinen. Hormonalinen ehkäisy aiheuttaa enemmän ongelmia naisille kuin useat edes ymmärtävät. Kärsin nuoruusvuosina, kun vielä käytin hormonaalista ehkäisyä, erilaisista psyykkisistä oireista ja mielialan vaihteluista. Ajattelin sen olevan normaalia. Ajattelin, että se että itken yhtenä hetkenä ja huudan raivosta toisena on normaalia. ”Naiset ovat sellaisia”. ”Naiset ovat vaikeita”. ”Turha syyttää hormooneja, ei ne tuollaista aiheuta”. Tämä on yksi suurimpia naisiin kohdistuvia valheita.

 

Ei ole normaalia olla koko ajan kiukkuinen. Ei ole normaalia, että mieliala heittelee kovasti. Ei ole normaalia itkeä hysteerisesti ennen kuukautisia. EI ole normaalia kärsiä kovista kuukautiskivuista! Naisten kuukautisten tulisi olla lähes kivuttomia, eikä vaikuttaa mielialaan voimakkaasti. Jos kärsit vaikeista kuukautisiin liittyvistä oireista, on sinulla jotain häikkää hormooneissa. Hormonaalinen ehkäisy on vain laastari, joka ei korjaa itse ongelmaa. Hormoonit pitää tasapainoittaa muilla tavoilla. Suosittelen tutustumaan Nicole Jardim nimiseen naiseen, joka on erikoistunut naisten kuukautisongelmiin. Häneltä on saatavilla valtavasti ilmaista materiaalia hormoonien tasapainoittamiseen. Hänen verkkosivunsa löydät tästä: https://nicolejardim.com/

 

En ole itse huomannut miten paljon paremmin olen voinut ilman hormonaalista ehkäisyä. Otettuani yhden hormoaalisen jälkiehkäisypillerin viime kesänä huomasin kuitenkin, miten kaikki vanhat tunteet ja oireet palasivat pariksi viikoksi. Itkin koko ajan, olin todella masentunut ja raivosin ilman minkäänlaista filtteriä. Voin todella, todella huonosti, enkä heti ymmärtänyt mistä se johtui. Istuessani ulkona parvekekeinussa itkien taas yhden raivokohtauksen jälkeen muistin, miten tämä oli päivittäistä elämääni nuorempana. Itku oli päivittäistä. ”Paska tyttöystävä joka raivoaa kaikesta” oli päivittäistä. ”Olen maailman huonoin ihminen joka tulee aina olemaan raivoava työttöystävä ja äiti” oli päivittäistä. Luulin todella, että tuollainen minä vain olen. Syytin itseäni. Syytin paljon. Inhosin sitä puolta itsestäni, mutta en pystynyt sitä muuttamaan. Ja se on todella surullista. Niin moni nainen ja tyttö kärsii samoista ongelmista, syyttää itseään ja ei ymmärrä kaiken johtuvan hormonaalisesta ehkäisystä. Ja miksi juuri naisten pitää käyttää hormonaalista ehkäisyä? Miehille valmistettiin aikoinaan hormonaalinen ehkäisy, mutta he eivät voineet sitä käyttää, koska siitä tuli sivuoireena pientä mielialan vaihtelua. Hmmm…

 

Saatuani endometrioosidiagnoosin olin kovin surullinen ja hieman peloissani. Lääkärini pelotteli minua kovasti kertomuksilla suolistoleikkauksista ja avanteista, sekä lapsettomuudesta. Kaiken lisäksi työkaverini oli yksi näistä vaikeista tapauksista, jolle tehtiin useita leikkauksia ilman tuloksia. Ja hän jäi sairauden vuoksi lapsettomaksi. Lääkärin mukaan hormonaalinen ehkäisy on ainoa hoitomuoto, joka pysäyttää sairauden etenemisen. Lisäksi voisin käyttää ehkäisyä puoli vuotta putkeen ja päästä kuukautisista ja sen myötä järkyttävistä kivuista eroon. Ottaen huomioon aiemman vaikeuteni hormonaalisen ehkäisyn, ja uuden diagnoosin kanssa, oli tämä todella vaikea päätös tehtäväksi. Olen jo aikoja sitten oppinut, etten anna kenenkään lääkärin pelotella minua diagnooseilla, oireilla ja tarinoilla vaikeista tapauksista. Ja vaikka minulla oli koko lääkrivastaanoton ajan omat aivot mukana, kertomassa minulle että kaikki on hyvin ja älä anna lääkärin pelotella niin pelko iski silti minuun. Otin vastaan reseptin hormonaaliselle ehkäisylle ja lähdin kotiin kertomaan diagoosista miehelleni. Olin peloissani enkä tiennyt, miten sairaus tulee etenemään.

 

Mietin hormonaalisen ehkäisyn aloittamista kovasti. Olin ehdottomasti jo päättänyt sen aloittaa, kunnes yhtenä päivänä intuitioni taas lähti käyntiin. Se heitti pelon sivuun ja alkoi puhumaan minulle siitä, mitä MINÄ haluaisin tehdä. MINÄ en missään nimessä halua aloittaa hormonaalista ehkäisyä. En voi siitä hyvin. Piste. En ole oma itseni sen kanssa. Piste. Minä en anna kenenkään pelotella minua tekemään yhtään mitään, mikä ei tunnu minusta hyvältä. Lääkärin tapa hoitaa tilanne oli todella huono ja hän todella pelotteli kauhuskenaarioilla pahimmista tapauksista, vaikka minun tilanteeni oli itse asiassa melko hyvä, kipua lukuunottamatta. Ja hän ajatteli tekevänsä minulle parhaansa mukaan hyvää, kertomalla rehellisesti sairaudesta ja siitä, mihin se voi pahimmillaan johtaa. Mutta tämä pelottelee potilaita ja vie heiltä kaiken toivon. Se ei millään tavalla edistä potilaan tilannetta, vaan potilasta tulisi tukea ja antaa toivoa. Onneksi oma kehoni alkoi puhumaan minulle ja sain vahvan tunteen siitä, että minulle oikea reitti paranemiseen on luonnollista kautta. En missään nimessä aloita hormonaalista ehkäisyä, sanoivat lääkärit mitä tahansa. Se ei ole minun reittini perille. Silmäni avautuivat täysin uudella tavalla ja päätin hakea apua muualta.

 

Olen todella iloinen tavastani vastaanottaa tämä diagnoosi. Aikoinaan kun sain uuden diagnoosin sairaudelle, joka oli vaikea, lähdin surun ja pelon tielle, ja hain apua kymmenistä ellei sadoista eri paikoista. Yksikään ei osannut auttaa minua enkä voinut paremmin minkään hoidon tai lääkkeen avulla. Rahaa meni tuhansia euroja. Kokeilin KAIKKEA ja hain hoitoa monelta eri lääkäriltä ja hoitajalta. Mutta en ikinä muistanut hakea apua itseltäni. En ymmärtänyt kuunnella omaa kehoani ja sitä, mikä on minulle oikea lääke tai hoito. En edes osannut kuunnella omaa kehoani. Siksi en ikinä löytänyt apua mistään. Vasta käännyttyäni omaan itseeni ja vihdoin ryhdyttyäni kuuntelemaan omaa kehoani löysin parantumisen. Ja nyt osasin ottaa vastaan endometrioosidiagnoosin uudella tavalla. Rakkaudella ja ymmärryksellä, mutta ilman pelkoa ja toivottomuutta. Omaa kehoani kuunnellen. Mitä sairaus haluaa minulle opettaa? Viimeisimmän kipukohtauksen jälkeen ymmärsin sen. Ymmärsin vihdoin, miksi tämä sairaus tuli minulle ja mitä se haluaa minulle opettaa. Päästyäni ylös vessan lattialta kipukohtauksen jälkeen täristen ja heikkona päätin yhden asian. Tunsin sen vahvemmin kuin koskaan ennen elämäni aikana. Minä, kaunis nuori nainen, en aio koskaan ikinä enää puhua tai ajatella pahaa itsestäni. En aio koskaan enää antaa tilaa huonoille ajatuksille itsestäni. En suostu enää haukkumaan itseäni. En suostu siihen enää. Jos ajatuksiini tulee huonoja ajatuksia itsestäni, kehostani tai omista heikkouksistani, sanon itselleni vahvasti: En suostu enää ajattelemaan näitä ajatuksia. Minä rakastan itseäni.

 

Ja pelko on poissa.

Salattu hedelmä

Yksi suurimpia haasteitani on ollut oikean ja sopivan ruokavalion löytäminen. Kuulen usein muiden ihmisten kertovan, miten he ovat löytäneet itselleen sopivan ruokavalion ja alkaneet sitä kautta voimaan niin hyvin. He ovat pirteitä ja iloisia ja harvoin kärsivät mistään oireista. Itse olen kamppailut kovastikin aiheen äärellä, enkä ole juurikaan löytänyt itselleni oikeaa tapaa syödä. Suurin ongelmani on kasvissyöjänä se, että muiden ruokarajoitteiden kanssa ruokavaliooni on vaikea löytää sopivaa syötävää. Kasvissyönti on minulle luonnollista ja yksi tärkeimpiä asioita ruokavaliossani. Siitä en luovu, voin siitä hyvin henkisesti ja fyysisesti. Mutta koska en halua myöskään syödä epäterveellisesti, jää monet viljat, maito ja huonot hiilihydraatit myös pois ruokavaliostani. Minusta siis tuntuu siltä, etten voi syödä juurikaan mitään ja minulla on nälkä koko ajan. Heitä mukaan vielä hormonaalinen sairaus joka aiheuttaa pahoinvointia ja järkyttvän kovaa nälkää, on elämä melko hankalaa.

 

Sain mieheltäni joululahjaksi kirjan nieltään ”Terveyseedio auttaa”. Yksi lukijoistani suositteli sitä minulle kauan sitten ja tein siitä silloin varauksen kirjastoon. Jostan syystä varaus ei kuitenkaan ollut mennyt läpi, sillä en ikinä kuullut siitä enempää ja unohdin koko kirjan. Nyt se osui eteeni vähän ennen joulua ja laitoin sen joululahjatoiveeksi heti. Tämä on yksi parhaita kirjoja jonka olen ikinä lukenut. Ja vihdoin sain neuvon, joka on todella vaikuttanut terveyteeni ja ruokavaliooni huomattavasti. Olen alkanut syömään hedelmiä. Paljon hedelmiä.

Lähes jokainen ”asiantuntija” sanoo, että hedelmissä on liikaa sokeria ja että ne lihottavat. Uskon yksilöllisyyteen ruokavaliossa ja jos joku kokee lihoavansa hedelmistä niin silloin kannattaa kuunnella omaa kehoaan ja jättää ne kauppaan. Mutta minulle tämä neuvo on täyttä …. Rakastan hedelmiä, tulen hedelmistä iloiseksi ja ne ovat yksi harvoja ruokia joita voin syödä kun pahoinvointi iskee. Joten päätin aloittaa runsashedelmäisen ruokavalion heti joulun jälkeen, ja ero on aivan uskomaton!

Ensinnäkin en pode nälkää koko päivää läpi, vaan saan vatsan täyteen helposti. Saan syödä usein, mikä auttaa jaksamaan töissä ja urheillessa. Vatsani ei ole enää löysä joka aamu, vaan minulla on VIHDOIN lähestulkoon normaali vatsa. Turvostus ja kivut ovat poissa. Mutta ennen kaikkea, ENERGIATASONI ON AIVAN ERI!! Olen niin paljon pirteämpi, iloisempi ja energiatasoni pysyy tasaisena koko päivän. Aamusta iltaan olen pirteä. Jaksan töissä täysin erilailla kuin ennen. Minusta tuntuu, että olisin saanut uuden kehon. Ja vain sen vuoksi, että aloin syömään hedelmiä. Mitään muuta en ole muuttanut. Syön edelleen herkkuja ja samaa ruokaa kuin ennen. Nyt vain herkkuja ei tee mieli yhtä paljon kuin ennen. Jos herkkuhimo iskee syön hiilareita ja ruokaa, ja jälkiruoaksi paljon hedelmiä. Sen jälkeen ei enää tee mieli herkkuja.

 

Tämä muutos on ollut ensimmäinen, josta olen todella huomannut eron kehossani. Lisäksi rakastan hedelmiä ja tämä tuntuu minusta hyvältä tavalta syödä. Jos näin ei kaikille ole, niin en tietenkään suosittele syömään näin paljon hedelmiä. Mutta jos joku kärsii samoista oireista kuin minä, niin suosittelen kokeilemaan hedelmien lisäämistä ruokavalioon.

 

Nykyään syön aamupalaksi ison smoothien jossa on mustikkaa, hedelmiä, avocado, lehtikaalia yms. Pari tuntia sen jälkeen syön hedelmiä. Pari tuntia sen jälkeen syön ruokaa, usein riisiä, perunaa, bataattia tai quinoaa sen kanssa. Jälkiruoaksi syön hedelmiä. Pari tuntia lounaan jälkeen syön taas pari hedelmää. Ja sitten uuden ruoan ja hedelmät. Iltapalaksi syön kaurapuuroa ja ennen nukkumaanmenoa vielä hedelmiä. Voin helposti syödä kokonaisen vesimeloonin tai 5 kiiwiä yhdeltä istumalta. Syön niin paljon kuin vatsaan uppoaa. Ja ei tule nälkä! Tärkeintä on syödä usein. Silloin tulee helposti täyteen ja energiataso pysyy korkealla koko ajan. Jos ajatus tuntuu hyvältä, kokeilkaa!

 

Jos olisin lukenut kirjan vuosia sitten, kun lukijani sitä minulle suositteli, en olisi ottanut neuvoja käyttöön. Silloin en vielä olisi ollut siihen valmis. Nyt se kuitenkin muutti elämäni. Tämä taas osoittaa sen, että kaikki universumissa on yhteydessä toisiinsa ja kaikki tapahtuu juuri oikeaan aikaan.

 

Hedelmät ❤

2018

Hyvää uutta vuotta kaikille jotka lukevat blogiani! Toivottavasti uusi vuosi on lähtenyt hyvin käyntiin!

 

Itse olen kokenut muutosten aikaa viimeisten viikkojen ajan ja olen kokenut vuoden vaihdon vahvasti kehossani. Uudenvuodenaattona ja sitä edeltävänä päivänä olin ahdistunut, itkuinen ja hieman surullinen. Tuntui kuin olisin hyvästelemässä jotakin elämästäni. Viime vuoden vaihteessa tunsin myös muutoksen todella voimakkaana ja tiesin, että vuodesta 2017 tulee muutosten vuosi. Olen vuoden aikana joutunut hyvästelemään rakkaan kissani, ensimmäisen oman lemmikkini. Olen käynyt läpi suuria muutoksia omassa tunne-elämässäni ja kokenut pelkoa, ahdistusta, iloa, surua, voimaantumista ja rakkautta. Vointini on ollut erittäin vaihteleva ja olen nähnyt upeita, kauniita asioita mutta myös syvää pelkoa ja paniikkia. Olen kokenut elämäni suurimpia tuntemuksia, tuntenut enkeleitä ympärilläni ja saanut heiltä viestejä. Olen tuntenut meditoidessani jonkun seisovan vierelläni ja vievän minut korkealle paikkaan, jossa tunsin täysin uusia tunteita.  Olen kokenut fyysisiä oireita tunne-elämän traumojen avautuessa ja itkenyt pois vuosien kipua kehostani. Olen päästänyt ihmisiä lähelleni täysin uudella tavalla ja oppinut saamaan oman ääneni kuuluvaksi. Vuosi oli todella Muutoksen Vuosi.

 

Uudenvuodenaattona kirjoitin itselleni kirjeen. Kirjoitin kaiken sen, minkä halusin jättää taakseni ja kaiken sen, minkä toivotan tervetulleeksi uudelle vuodelle. Juuri ennen kello 00:00 poltin lapun ja aloitin uuden vuoden itkien, päästäen irti, hyvästellen ja toivottaen uuden tervetulleeksi elämääni. Vuoden 2018 ensimmäiset päivät olen tuntenut pitkästä aikaa rauhaa. Oloni on kevyempi. Jos 2017 oli Muutosten Vuosi, niin 2018 tuntuu olevan Elämän Vuosi – vuosi jona saan vihdoin nauttia tavallisesta, rauhallisesta elämästä. Tuskin maltan odottaa mitä vuosi tuo tullessaan. ❤