Kauniita unia Enkelikissa

Huhtikuu oli todellinen muutosten kuukausi. Elämää on syntynyt ja ihmisiä eronnut, ja me jouduimme luopumaan rakkaasta, rakkaasta kissastamme viikko sitten. Vappuviikonloppu oli yksi raskaimmista ikinä, ja suru on ollut todella kovaa. Kissamme oli meille enemmän kuin kotieläin tai perheenjäsen, se oli meille kuin pikku enkelikissa ❤ Vielä viikkoa myöhemmin itken joka päivä, sillä kaipaan pientä vauvaani niin paljon.

 

Savannah-kisu lakkasi syömästä kun olimme Kroatiassa ja kun pääsimme kotiin, hän oli laihtunut paljon ja oksensi usein joten veimme hänet lääkärille. Siellä hänellä todettiin munuaisten vajaatoiminta joka oli todella vakava, joten seuraavan viikon ajan veimme häntä joka päivä tiputukseen saadaksemme munuais-arvoja laskemaan. Viikossa arvot laskivatkin melko hyvin, mutta jäivät kuitenkin korkeiksi. Koska Savannah pelkäsi eläinlääkäriä todella paljon, päätimme ettemme vie häntä sinne enään vaan hän saa nauttia viimeisestä ajastaan kotona rakkauden keskellä. Emme tienneet, elääkö hän viikon vai useita vuosia, joten seuraavat kolme viikkoa olivat melko piinaavia, kun seurasimme hänen vointiaan ja toivoimme parasta. Hän voi oikein hyvin, vaikkakaan ei enää leikkinyt normaaliin tapaan vaan oli ennemminkin rauhallinen ja rakastava. Hän tuli lähelle paljon enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja välillä tunsin, että hän tuli sanomaan meille hyvästejä. Silti hän jaksoi hyvin ja meni parempaan kuntoon joka päivä, joten tunsimme toivoa. Viime perjantaina tulimme kuitenkin kotiin vastasyntynyttä vauvaa katsomasta, kun Savannah alkoi ramppaamaan vessassa uudestaan, aivan kuten hän teki kun sai virtsatietulehduksen. Soitimme päivystävälle eläinlääkärile ja veimme hänet sinne, toivoen että saisimme uuden antibioottikuurin. Mutta juuri kun tulimme sisään hoitohuoneeseen Savannah oksensi, mitä hän oli tehnyt jo edellisenä päivänä. Oksentelu, virtsatietulehdukset ja liika juominen ovat kaikki oireita munuaisten vaaatoiminnasta, joten lääkäri oli sitä mieltä, että meidän kannattaa miettiä tarkkaan, miten kauan haluamme häntä enään pitää täällä.

 

Saimme hetken aikaa miettiä ja keskustella ja kyyneleet valuen päätimme, että Savannah voisi paremmin kissa-taivaassa kuin sairaana täällä. Päätös oli kamala mutta tunsin, että se oli oikea päätös. Savannah sai levätä sylissäni koko ajan kun lääkäri rauhoitti hänet, sitten nukutti ja lopuksi antoi viimeisen lääkkeen. Savannah oli täysin rauhallinen koko ajan ja tunsin, että hän oli valmis jatkamaan matkaansa. Halasimme häntä, juttelimme hänelle rauhallisesti ja silitimme koko ajan. Hän oli rakkauden ympyröimänä ja turvassa.

 

Ajoimme keskellä yötä Hankoon, sillä halusimme haudata hänet vanhempieni pihalle. Ajomatka oli rauhallinen ja kaunis. Ulkona oli pimeää ja eläimet juoksivat tiellä ja tien vierellä, mutta tilanne oli silti rauhallinen ja kaunis. Tunsimme surun lisäksi rauhaa, sillä tiesimme että hänellä on nyt hyvä olla. Aamulla hautasimme rakkaan, kauniin ja ihanan Savannan. Koristelimme haudan ja kävimme siellä monta kertaa päivässä, joka aamu ja joka ilta. Itkimme todella paljon. Suru on sanoinkuvaamattoman suurta. Ikävöin rakasta kisuamme niin paljon. Mutta tunnen hänet ympärilläni. Tiedän, että hän on kanssamme koko ajan. En ole ikinä aikaisemmin kokenut samanlaista yhteyttä, mutta näen nyt paljon uutta. Savannah ei ollut vain kissamme, vaan enkeli. Hän oli minun kanssani vaikeat vuodet ja nyt kun olen taas löytänyt itseni, oli hänen aika jatkaa matkaansa. Hän oli niin kaunis ja viisas, erinlainen kuin muut kissat. Rakkaus meidän kaikkien väillä oli niin suurta, että harvoin olen kokenut olevani rakkauden ympyröimänä yhtä paljon kuin nyt. Rakastimme kissaamme niin paljon. Kun katson taaksepäin tilannetta eläinlääkärillä ja sitä hetkeä, kun lääkäri kuunteli Savannan sydäntä ja totesi sen pysähtyneen, näen sen uudella tavalla. Me halasimme toisiamme Tonyn kanssa ja itkimme. En muista tilannett tarkkaan, sillä näen sen eri tavalla nyt jälkeenpäin. Näen meidät enkeleiden ympyröimänä. Tunsin jo silloin jotain suurta, mutta nyt näen kymmeniä enkeleitä meidän ympärillämme kun ajattelen sitä hetkeä. Rakastimme kissaamme niin paljon, että saimme tukea siihen hetkeen kun jouduimme hänet hyvästelemään. Enkelit hakivat Savannan kotiin, sillä hänkin oli enkeli. Hän rakasti minua ja myöhemmin Tonya, ja antoi meille tukea. Sinä hetkenä, kun istuimme kaikki autossa – minä, Tony, Junior-kissa ja Savannah, näin ekaa kertaa kokonaisuuden. Näin hänet paljon suurempana kuin useimmat eläimet. Näin miten hän oli minun kanssani vaikeat ajat auttaen, rakastaen ja tukien minua. Näin miten hän opetti Tonylle rakkautta. Näin hänet suurempana kuin koskaan ennen ja tiedän, että hän oli enemmän kuin pelkkä kissa. Hän oli koko ajan enkeli-kissa.

 

Enkeli-Savannah

 

Kaverukset ❤

 

Viimeisiä hyvästejä antamassa

 

Ikävöimme häntä suuresti, mutta tunnen myös iloa. Iloa ja kiitollisuutta kaikesta siitä, mitä hän meille antoi ja opetti. Savannah muutti koko elämäni ja opettaa minua vielä kuolemansa jälkeenkin. On ihmeellisä, miten rakkaus niin pientä eläintä kohtaan voi olla niin suurta ja kaiken kattavaa. Suru helpottuu ajan myötä, mutta rakkaus ei ikinä, ikinä katoa.

 

Nuku hyvin, mamman enkelikissa.

Maaliskuu – Uudet tuulet

On ihanaa päästä taas kirjoittamaan, että voin taas oikein hyvin! Huono jakso kesti pari viikkoa, mutta kääntyi taas parempaan kun jaksoin raahata itseni salille väsymyksestä huolimatta. Kilpirauhanen oireilee vielä ja koulussa on edelleen todella pöhö tehtäviä kirjoittaessa ja minulla on vaikea keskittyä ja saada aikaiseksi tekstiä. Silti viime päivät ovat olleet ihanat ja huomaan kehittyväni henkisesti todella tiheään tahtiin.

 

Eilen oli syntympäiväni ja täytin 27. Koko päivä meni taas samassa, oudossa sumussa ja ihanassa eufoorisessa olotilassa. Aloitin päivän joogalla, josta tuli todella voimakas hyvänolontunne ja koulussa tentti meni täydellisesti. Kotona sain kukkia ja lahjan, ja ilta meni sohvalla rentoutuessa herkkuja syöden. Lahjaksi sain toivomani Rhonda Byrnen ”Salaisuus” -kirjan, joka oli heti ensimmäisistä sanoista todella innostava ja ajatuksia herättävä. Kirja voi olla monen makuun hieman liian jenkki-tyyliin kirjoitettu, hieman yli-innokkaasti ja mainosmaisesti, mutta itse luen silti kirjaa avoimin silmin ja uskon tämän kirjan tulleen minulle juuri oikeaan aikaan. On kiinnostavaa nähdä, saanko hyödynnettyä kirjan oppeja oikessa elämässä.

 

Elämä tuntuu ensimmäistä kertaa ikinä jännittävältä ja hyvältä. En ole oikeastaan ikinä osannut iloita elämästä, sillä aina on jotain kauheaa joko omassa elämässä tai maailmassa, mitä pelätä. Nyt olen onneksi oivaltanut, miten voin itse vaikuttaa omaan maailmankuvaani. Sillä vaikka maailmassa on kuinka paljon pahaa tahansa, niin täällä on aina miljoona kertaa enemmän rakkautta ja hyviä tekoja ja uskon, että fokusoimalla enemmän hyvään kuin pahaan vedät myös puoleesi enemmän hyvää kuin pahaa. Voin itse vaikuttaa omaan maailmankuvaani ja siihen, miten paljon hyvää minulle tapahtuu. Ennen en ajatellut lainkaan näin. Uskoin siihen, että ylipositiivisuus on vain epäaitoa, eikä kukaan voi oikeasti paremmin pakottamalla positiivisuutta elämäänsä. Nyt olen ehkä hieman avannut silmäni sille, miten paljon voin itse vaikuttaa vointiini ajattelemalla enemmän positiivisia ajatuksia ja olemalla kiitollinen siitä, mitä minulla on. Uskon voivani vaikuttaa olooni hyvinkin paljon ja pystyväni vetämään puoleeni hyviä asioita. Uskon, että elämä johdattaa aina sinut oikeaan suuntaan, kunhan uskot siihen ja teet aina päätöksiä jotka tuntuvat sinusta hyviltä. En ikinä ole valmis joustamaan omasta hyvinvoinnista ja omista uskomuksistani saadakseni esimerkiksi töitä, rahaa tai rakkautta. Olen mielummin työtön, rahaton tai yksin kuin tekisin päätöksiä itseäni vastaan. En pelkää rahattomuutta, sillä tiedän, että elämä auttaa ja kantaa. Tiedän, etten ole ilman rahaa loppuelämäni vaikka en nyt löytäisi kesäksi töitä. En pelkää rahattomuutta koska siinä ei ole mitään pelättävää. Ja koska en pelkää, huomaan että asiat menevät aina juuri niin kuin niiden tulisi mennä. Kaikki järjestyy. Aina. Kunhan uskon ja pidän tämän saman asenteen.

 

Tänään viemme pyrötuolini takaisin apuvälinevarastoon. En tarvitse sitä enään.

 

Sairaus on nyt täysin takana, olen todella astunut uuteen elämään. 2017 on muutosten vuosi, tunsin sen jo ennen kuin vuosi vaihtui. Minulla on kaikki hyvin. Luotan tulevaisuuteen ja elämään. Olen onnellinen. Kaikki vaikeudet toivat minut tähän pisteeseen. En vielä tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mutta en ole ikinä odottanut mitään niin paljon.

 

17195601_10212225480610862_952392269_o
Kaunis kotimme ja synttäri- ja naistenpäiväkukat

 

 

 

 

 

 

Alamäki

Viimeisen viikon, parin aikana olen taas voinut huonommin. Epäilen kilpirauhaslääkitystä oireiden aiheuttajaksi, sillä kilpirauhanen on lähtenyt toimimaan lääkityksen myötä ja olen tuntenut kovaa painetta kurkun ja kilpirauhasen kohdalla. En ole jaksanut urheilla, illat menevät sohvalla maaten ja väsymys on jo kello 21 niin kova, että juuri ja juuri jaksan kävellä sänkyyn. Aivot toimivat hitaasti ja koulussa on ollut hieman haastavampaa. Yleisesti olo on vain hieman hidas, väsynyt ja jäykkä.

 

Muistan kuitenkin, että vointi on aina vaihtelevaa ja tämä on vain väliaikaista. Nyt rentoudun enemmän ja nautin kotona olemisesta, ja joku päivä jaksan taas käydä salilla ja juosta. Pyrin kuitenkin olemaan ahkera aktivaatioharjoitusteni kanssa, sillä ne jäävät aivan liian usein tekemättä ja sen huomaa pian voinnissa. Kestän hyvin sen, etten jaksa salille tai joogata, mutta jos tärkeät terveyttä edistävät asiat jäävät tekemättä, olen vielä lähtötilanteessa pian. On vain jaksettava väsymyksestä huolimatta.

 

Toivottavasti vointi kääntyy pian taas parempaan. Jokainen huono jakso koettelee jaksamistani ja vaikka huonon jakson jälkeen on aina tullut hyvä jakso, niin on silti raskasta jaksaa huonot kaudet läpi. Onneksi on suklaata joka auttaa jaksamaan 😉

 

17094030_10212143547362582_763601990_n.jpg

 

 

 

 

 

 

Helmikuu

Viimeiset 4-5 päivää olen elänyt oudossa ”sumussa”, mutta erilaisessa kuin koskaan ennen. Tämä on ollut sitä hyvää sumua ja outoa ylitsevuotavaa rakkutta kaikkia kohtaan. Olen täynnä iloa, rakkautta ja energiaa jopa niin paljon, että välillä on vaikea keskittyä mihinkään. En ole ikinä aikaisemmin kokenut mitään tämän kaltaista tunnetta. Monet puhuvat sydänchakrasta ja sen aukeamisesta, jolloin rakkaus ja yhteys muihin ihmisiin on todella voimakas. En ole näihin asioihin tutustunut syvemmin, mutta minusta tuntuu, että juuri siitä tässä on kyse.

 

Olen käynyt paljon salilla viime viikot, urheillut kovaa ja voimalla. Olen jaksanu mainiosti koulussa ja nautin opiskelusta todella paljon. Jaksan vaikka mitä, nukun yöt hyvin ja herään pirteänä ensimmäisiä kertoja vuosiin! Energiaa riittää hyvin ja illat on ihana rentoutua sohvalla tv:n edessä. Joinain päivinä väsymys on kovempaa ja silloin olen vain levännyt ja maannut sohvalla, jolloin väsymys on poistunut parissa päivässä. Tuntuu kuin osaisin lukea kehoani paremmin, ja tiedän milloin on aika rentoutua ja milloin aika liikkua ja urheilla. Salilla olen vetänyt kovimpia treenejä vuosikausiin, ja tunnen rakkautta omaa kehoani kohtaan. On ihanaa, että olen taas oma itseni ja jaksan tehdä sitä mitä rakastan.

 

Sain vihdoin tulokset viimeisimmästä kilpirauhaskokeesta, ja arvot olivat nyt selkeäsi vajaatoiminnan puolella. Lääkärin mukaan tilanne oli selvä ja aloitimme lääkityksen heti. Olen tammikuun aikana ollut todella väsynyt kausitain, mutta toisaalta se on aina helpottanut itsestään. Viime viikot en ole kokenut voimakasta väsymystä, mutta toki muitankin kilppari oireita on esiintynyt. Kun epäilin olevani kuumeessa, mittasin lämmön joka näytti 34,6. Se oli siis todella alhainen. Olen kärsinyt vatsaoireista taas, turpoan helposti ja aineenvaihdunta on selkeästi hidastunut. Toisaalta ruokahaluni on ollut normaalia isompi, mutta se voi johtua vaan siitä että liikun ja opiskelen taas.

 

Olen syönyt lääkitystä nyt viikon, ja olen toki voinut hyvin mutta se on varmasti yhdistelmä monta eri asiaa. Sain diagnoosin yliliikkuvuudesta syksyllä ja lääkärin mukaan se voi vaikuttaa moneen eri asiaan elämässä. Aloitin aktivaatioharjoitusten tekemisen ja olen tehnyt niitä tunnollisesti jo monta kuukautta. Huomaan ison eron kehossani, ryhdissäni, jaksamisessani ja energiatasoissani ja tiedän sen johtuvat suureksi osaksi aktivaatioharjoituksista. Kehoni toimii eri tavalla, kävelen paremmin ja kannan kehoani paremmin. Tunnen, että olen tutustunut kehooni paremmin tämän myötä. Ymmärrän sitä paremmin.

 

Astmakokeet olivat onneksi kuitenkin ”negatiiviset”, eli en saanut lääkitystä. Toisaalta se oli helpoitus, mutta toisaalta olisi edelleen kiva saada selitys hengitysoireilleni. Kissa-allergia minulla todettiin, joten olemme eristäneet makuuhuoneen täysin pois kissoilta. Ostimme pikku-imurin joka on aina käyttövalmis ja imuroimme joka päivä vähän. Vaihdamme lakanat aina sunnuntaisin ja viemme peitot ja tyynyt ulos koko päiväksi tuulettumaan. Imuroimme koko asunnon kunnolla joka sunnuntain. Teemme siis kaikkemme, että minulla olisi mahdollisuus voida hyvin kissojen kanssa. Tämäkin on voinut vaikuttaa vointiini.

 

Minulla on luultavasti ollut lapsuudesta asti paljon ongelmia joita ei ole löydetty ja diagnosoitu. Ajan kanssa sitä menettää itsensä kaikkiin oireisiin ja henkinen vointi kärsii. Yliliikkuvuus, allergiat ja hengitysoireet, borrelioosi ja mahdollisesti jokin muukin sairaus ovat yhdessä teheet aikamoisen haasteen minulle, ja olen koko elämäni ollut hieman erilainen sen takia. Pikkuhiljaa lumipalloefektin tavoin oireet ja ongelmat ovat kasaantuneet kunnes terveys romahti täysin kaksi vuotta sitten. Sitä kautta olen onneksi löytänyt itseni, ja oppinut tuntemaan itseni ensimmäistä kertaa elämäni aikana. Ja onpa ollut mukava uusi tuttavuus ❤

 

 

16790756_10212018754882848_591728087_n

 

 

 

 

 

Hyviä ja huonoja päiviä

Uusi vuosi lähti käyntiin hienolla tunteella, että muutos on tulossa. Yhtä flunssaa lukuunottamatta olen voinut hyvin ja jaksanut urheilla ja aloittaa opinnot uudestaan. Koulussa on ollut todella hauskaa, sillä nautin suuresti siitä, että saan opiskella sitä mitä rakastan. Aiheet ovat kiinnostavat vaikkakin todella haastavat pitkän tauon jälkeen.

 

Valitettavasti olen ollut todella väsynyt viime viikot, aivan sairaalloisen väsynyt eikä mikään määrä yöunia ja päikkäreitä riitä. Silmät kirvelevät ja ovat niin väsyneet, että juuri ja juuri pysyvät auki tunneilla ja mieliala on heitellyt normaalia enemmän väsymyksen vuoksi. Voin ihan hyvin, mutta huomaan että viime viikkoina minulla on selkeästi ollut jokin uusi asia vaivaamassa, sillä uudet oireet ilmestyivät aivan kuin tyhjästä eivätkä ole minulle ”normaaleja”.

 

Olen ollut hieman kiukkuinen ja turvonnut ja ruokahaluni on loputon. Olen nälkäinen heti syömisen jälkeen. Ja väsymys painaa kovana ja koulussa on vaikeaa keskittyä. Silti olen jaksanut urheilla paljon ja nautin siitä, mutta selkeästi jokin asia vaivaa. Verikokeista löytyi viitteitä kilpirauhasen vajaatoiminnasta, joten menen huomenna uusiin kokeisiin ja aloitan luultavasti lääkekokeilun ensi viikolla. Toivon mukaan tästä on apua, muuten oireet ehkä johtuvat vain pimeästä kaudesta tms.

 

Henkisesti olen haahuillut hyvän ja huonon välillä viime kuukaudet. Voin oikein hyvin mutta en niin hyvin kun haluaisin. Olen tavallaan palannut takaisin entiseen, vointini henkisesti on hieman samaa kuin ennen sairastumistani. Teen työt ja koulun ja jaksan ihan hyvin, mutta… Jokin puuttuu. Kaipaan aikaa itselleni ja ajatuksilleni, ja en halua kadottaa sitä upeaa henkisyyttä minkä olen löytänyt viime vuosien aikana. Olen hieman taas pudonnut takaisin siihen samaan epävarmuuteen kuin aikaisemmin. Kaipaan ehkä syvempää yhteyttä. Tämä on varmasti normaali asia kun olen palannut takaisin normaaliin elämään ja töihin ja kouluun, ja asia varmasti korjaantuu kun löydän oman paikkani siellä. Tarvitsen vain uskoa itseeni ja hyväksyntää itseäni kohtaan ❤

 

Viikko sitten olimme Lapissa lomalla ja laskettelemassa. Olen lasketellut kaksi kertaa elämäni aikana, molemmat kerrat kun olin lapsi. En tykännyt siitä sillä minua pelotti, enkä uskaltanut antaa sille mahdollisuutta. Ajattelin, etten edes kokeilisi laskettelua, että se ei ole minun lajini. Mutta onneksi muutin mieleni sillä se oli parasta mitä olen ikinä tehnyt! Uskalsin heti tulla alas pientä mäkeä yksin ja muutaman kokeilulaksun jälkeen menin jo tavalliseen mäkeen ja laskin sieltä todella hyvin alas. Tunne oli aivan mahtava, kun pääsin yli pelostani ja uskalsin kokeilla uutta, raskasta lajia. Itkin kun tulin ensimmäisen kerran alas mäkeä itse, tunne oli niin mahtava ja olin niin ylpeä itsestäni. En ole tehnyt mitään noin rankaa vuosiin ja reiteni olivat aivan tulessa, mutta se tuntui niin mahtavalta. En ikinä olisi uskonut jaksavani noin hyvin. Nyt uskallan tehdä mitä vaan, juosta kovaa tai mennä vetämään rankka treeni salille, sillä tiedän jaksavani!

 

 

 

 

Uusi vuosi – askel uuteen elämään

En ole pitkään aikaan kirjoittanut blogiini ja olen täysin unohtanut koko sivun. Vointini on ollut erinomainen viime aikoina, olen tehnyt töitä ja palautunut flunssasta, mutta nyt vihdoin flunssa on selätetty ja vointini on maaaahtava!

 

Olen jaksanut urheilla, käynyt salilla ja suunnitellut spinning-tuntia sekä juoksulenkkejä (kunhan pahin pakkanen loppuu). Viimeiset 5 päivää olen ollut täynnä energiaa ja vointi vain paranee koko ajan! Olen odottanut uutta vuotta pitkään, minusta tuntui vahvasti siltä, että uusi vuosi tuo mukanaan jotain uuttaa ja ihanaa. Tuntuu kuin jättäisin taakseni kaiken vanhan ja astuisin uuteen vaiheeseen elämässäni. Ja 1.1.2017 vointini todella kääntyi parempaan. Olen ollut töissä paljon, nauttinut työstäni todella paljon ja olen täynnä energiaa ja iloa. Asiakkaat antavat minulle paljon energiaa ja olen tartuttanut paljon iloa myös heihin. Olen innoissani siitä, että pääsen taas urheilemaan ja olen liikkunut joka päivä. Kalenteri on täynnä treenejä ja voisin treenata kaksi kertaa päivässä, kun olen niin innoissani. Elämä todella sai uuden käänten vuonna 2017.

 

Viikon päästä alkaa koulu, töitä teen reilusti vähemmän jotta ehtisin myös levätä ja urheilla. Ensimmäistä kertaa sitten ammattikoulun voin keskittyä vain yhteen asiaan – kouluun. Teen töitä vain omaksi ilokseni ja vain jos jaksan. Jos se ei tuo minule enää iloa niin lopetan sen. Loput ajasta menee liikuntaan ja nauttimiseen, ja se tuntuu todella vapauttavalta. On ihanaa ottaa rennosti koko kevään ilman pelkoa siitä, ettei rahat riitä. Kun on menettänyt kaiken – rahat olleet vähissä ja terveys täysin pohjalla ei enään pelkää mitään. Kaikki menee vain parempaan suuntaan ja elämä huolehtii aina minusta. Pärjäämme pienellä rahalla hyvinkin ja saamme jopa matkoja varattua kunhan elämme säästeliäästi. Elämä on ihanaa juuri nyt!

 

On ihanaa voida hyvin!!!! Jos vielä voit huonosti niin muista – elämä kantaa aina. Olet juuri siellä, missä sinun on tarkoitus olla ja kaikki tapahtuu sitten kun olet siihen valmis. Kaikki mitä tunnet ja koet on hyväksyttävää, älä kiellä itseltäsi huonoja tunteita vaan tunne ne. Löydä kiitollisuutta jostain elämästäsi – kaikilla on jotain mistä olla kiitollisia. Ja iloitse! Tee kaikkea mikä tuo sinulle onnea. Ja älä pelkää! Syö herkkuja, lopeta työsi jos et siellä viihdy, käy lenkillä vaikka voit huonosti, aloita uusi harrastus. Uskalla nauttia! ❤

 

15910340_10211622992789043_1459357662_n

 

 

 

Yliliikkuvat nivelet

Muutama viikko sitten kävin uudella työterveyslääkärilläni keskustelemassa työhönpaluustani ja siitä, miten se on lähtenyt käyntiin. Heti alkuun lääkäri kysyi hyvin tarkkaan kysymyksiä oireistani ja milloin ne ovat alkaneet, ja oli etenkin kiinnostunut oireista, joita minulla oli lapsuudessa. Hän osasi kysyä erittäin tarkkoja kysymyksiä, jotka täsmäsivät tilanteeseeni erittäin hyvin. Hän arvasi esimerkiksi, että olen lapsena ollut urheilullinen ja liikkunut paljon, mutta silti olen usein ollut huonompi tietyissä lajeissa kuin ne, jotka eivät liikkuneet yhtään. Hän myös arvasi, että minulla on vaikea tehdä punnerruksia (se on aina ollut minulle mahdotonta, vaikka olen urheillut jo vuosikausia) ja että minun on helpompi kävellä kuin seisoa paikallaan (yksi suurimmista ongelmistani, johon ei ikinä ole löytynyt selitystä). Kaikki nämä asiat ovat olleet läsnä lapsuudesta asti, mutta en ole ikinä kiinnittänyt niihin huomiota tai ajatellut, että niihin voisi löytyä syy. Olen vain pitänyt itseäni muita huonompana ja kompensoinut liikkumalla vielä enemmän, ja vaatimalla yhä parempia urheilusuorituksia itseltäni. Jo ensimmäisten minuuttien aikana lääkäri tiesi mikä minua vaivaa ja sain täysin uuden diagnoosin; yliliikkuvat nivelet.

 

Olen usein kuullut yliliikkuvuudesta ja tiennyt, että polveni ovat yliliikkuvat, sillä joudun lukitsemaan ne aina seistessäni. En kuitenkaan tiennyt sairastavani yliliikkuvuutta, tai ainakaan miten paljon se voi vaikuttaa vointiini! Lääkäri testasi kaikki niveleni ja monissa oli reilua yliliikkuvuutta. Myös oireeni täsmäävät diagnoosiin, sillä yliliikkuvuus on paljon luultua laajempi sairaus. Yliliikkuvuus ei aiheuta ainoastaan kipuja, puutumisia, väsymystä, vaikeuksia liikkua ja seistä tai urheilla, aivosumua, niskakipuja ja leuan ongelmia, vaan voi myös aiheuttaa ahdistusta ja muita psyykkisiä ongelmia. Etenkin sen jäädessä lapsuudessa diagnosoimatta ja hoitamatta voi sairaus aiheuttaa aikuisiällä todella laajasti eri ongelmia. Kaikki nykyiset, ja iso osa aiemmista oireistani selittyy yliliikkuvuudella.

 

Olin pienessä shokkitilassa koko lääkärikäynnin läpi, sillä tuntui että lääkäri tiesi täydellisesti tilanteeni ja oireeni edes kysymättä minulta. Hän osasi arvata niin monia asioita, jotka ovat häirinneet minua lapsuudesta asti, ja sain vihdoin selityksen moneen asiaan. Tuntui, että viimeinen palapelin pala putosi kohdalleen ja sain vihdoin selityksiä. En ole ikinä ollut huonokuntoinen tai laiska, ja olen turhaan syyllistänyt ja vaatinut itseltäni liikaa. On syy, miksi en ole jaksanut juosta nopeammin kuin sellaiset, jotka eivät urheile. Miten monta kertaa olenkaan itkenyt ja ahdistunut, kun en vain ole jaksanut liikkua ja juosta. Itkin myös lääkärillä, sillä vihdoin sain selityksen.

 

Lääkäri piti mahdollisena, että suurin osa oireistani ja ongelmistani viime vuosilta ovat johtuneet yliliikkuvuudesta. Hän on hoitanut useita samanlaisia potilaita ja nähnyt muutoksen potilaissa, kun sairaus saadaan kontrolliin. Oireet katoavat ja koko elämä muuttuu. Sain häneltä harjoituksia joita teen kolmesti päivässä ja joissa aktivoidaan niitä lihaksia, jotka minulla ovat täysin ”unessa”. Kun suurin osa ihmisistä ovat jäykkiä ja joutuvat tekemään töitä lihaksillaan päästäkseen tiettyihin asentoihin, ei minun tarvitse tehdä juuri mitään vaan taivun luonnollisesti mihin asentoon vain. En tee työtä lihaksillani vaan jään roikkumaan nivelten varaan. Kaikki syvät lihakset esim. pakarassa ovat täysin poissa pelistä, eivätkä tue kehoani lainkaan. Siksi lääkäri tiesi, että rappusten käveleminen on varmasti minulle rankkaa, sillä pakara, jonka tulisi tehdä jalan nosto seuraavalle askeleelle, ei tee mitään vaan reisi tekee kaiken työn. Nyt sais harjoituksia joissa liike on todella pieni mutta aktivoi juuri oikeat lihakset. Kovat salitreenit saivat uuden tarkoituksen, ja nykyään teen liikkeitä todella pienillä painoilla mutta niin, että oikea lihas tekee työn. Olen treenannut väärin koko elämäni ja joudun opettelemaan täysin uuden tavan tehdä treeniä.

 

Hyvä uutinen on se, että kehitys harjoituksissa voi olla erittäin nopeaa ja oireiden hellittäminen voi tapahtua päivissä tai viikoissa. Jo kahdessa viikossa olen kehittynyt hurjasti ja sain aktivoitua oikeat lihakset selästä ja pakaroista. Sain eilen uusia harjoituksia joita jatkan, ja pikkuhiljaa nukkuvat lihakset heräävät ja kehoni saa uutta tukea. Tämä auttaa mahdollisesti hengitysogelmiini, lihasongelmiin, väsymykseen ja aivosumuun, ja moneen muuhunkin asiaan. Nyt teen harjoituksiani, opettelen uuden tavan seistä, kävellä, urheilla ja joogata ja toivon mukaan muutoksia tapahtuu kehossa ja mielessä ❤

 

15049710_10211033439290574_1786103406_n