Kasvu tapahtuu aina pimeyden kautta

Olen kärsinyt yli viikon ajan kovasta päänsärystä, lihaskivuista ja kovasta ahdistuksesta. Yhtenä päivänä luulin olevani flunssassa, joten lähdin kotiin töistä, mutta flunssa ei ikinä iskenytkään. Oloni huononi silti päivä päivältä ja torstaina oloni oli järkyttävän huono koko päivän. Iltavuoroni aikana selvisin juuri ja juuri työvuorostani, päätäni särki ja oloni oli epätodellinen. Olin aivan kuin unessa. Lisäksi minua ahdisti kovasti ja olin todella, todella kiukkuinen. Kotona raivosin jokaisesta asiasta ja itkin ahdistustani. Huono oli tuli täysin puskista, sillä en kärsi kyseisistä oireista muuten ikinä. En ollut oma itseni, enkä voinut vaikuttaa olooni mitenkään, mikä oli kaikkein vaikeinta. Tunsin vain että minun on nyt käytävä läpi nämä asiat. Tiesin, että myöhemmin ymmärrän, miksi minun piti käydä läpi tätä vaikeampaa kautta.

Jaksoin työpäivän läpi ja illalla kotona itkin kovaa ja halasin miestäni. Koko huono oloni purkaantui hetkessä ja tunsin, että vointini tulee kääntymään parempaan suuntaan. Seuraavana päivänä olin väsynyt, sillä minulla oli erittäin rankka viikko takana eri oireiden parissa ja ahdistavan olotilan kanssa. Silti oloni kääntyi parempaan aivan kuin salamaniskusta ja tämä jälkeen olen tuntenut syvää rauhaa, todellista sisäistä iloa ja onnea, ja olen tuntenut itseni taas omaksi itsekseni.

 

Kaikkien rankkojen kausien ja vaikean sairauden läpi minua on vienyt eteenpäin ennen kaikkea vahva tunne siitä, että kaikella on tarkoituksensa. Tämä oli yksi ensimmäisiä oivalluksiani sairauden ollessa pahimmillaan ja se on myös toiminut kaikkein vahvimpana sisäisenä äänenä – kaikki tämä vie minua eteenpäin johonkin kauniiseen paikkaan. Kaikella tällä kivulla, surulla, itkulla, ahdistuksella ja pelolla on tarkoituksensa. Kaikki nämä ovat tuoneet minut tähän hetkeen kun voin istua koneeni edessä ja kirjoittaa siitä, miten en vaihtaisi pois hetkeäkään elämäni kivuista. Olen löytänyt jotain niin suurenmoisen kaunista ja kaikki on tullut kivun kautta. Kipu ohjaa meidät perille. Kipu opettaa. Kipu muistuttaa siitä, mikä elämässä on tärkeää.

 

Kasvu tapahtuu pimeyden kautta.

 

Viimeiset päivän olen voinut erittäin hyvin ja tunnen vahvaa rauhaa sisälläni. Eilen ajattelin, että ehkä tämä on se, mihin kaikki vaikeudet minut tuovat. Rauhaan ja rakkauteen. Pois päivittäisestä kivusta ja kiukusta, pois surusta ja epävarmuudesta. Pois ainaisesta etsimisestä. Tätä olen etsinyt koko elämäni. Hakenut sisäistä rauhaa, rakkauden tuomaa varmuutta, uskoa siihen, että kaikki aina järjestyy. Ehkä tämä on palkkioni kaikesta kivusta. Ehkä jonain päivänä tämä on jokapäiväistä ja arkista. Tasapainoista, iloista, arkista elämää. Ilman kysymyksiä.

 

Viimeisin viestini enkeleiltä ❤ Juuri kun pohdin ajatuksieni voimaa viimeisimmässä blogikirjoituksessani sain tämän viestin. Ihmeitä tapahtuu koko ajan.. ❤
Mainokset

Ajatusten voima

Viimeisen viikon ajan olen voinut hieman huonosti ja olen kärsinyt päänsärystä, lihaskivuista ja heikosta olosta. Jouduin lähtemään kotiin töistä sillä olin aivan varma, että flunssa oli taas iskemässä. Oloni oli todella heikko, minua pyörrytti ja lihakseni särkivät. Kotiin päästyäni olo kuitenkin parani, mutta koko loppuviikon kärsin silti oudoista oireista aina kun lähdin kouluun tai töihin. Eilen jaksoin joogata rankan hikijoogan, mutta tänään taas päätä on särkenyt koko päivän, enkä ole löytänyt oireille mitään selitystä.

 

Viimeisen vuoden ajan olen huomannut vahvasti sen, että oireeni etenevät jaksoissa. Välillä vointini on huonompi, mutta huonon kauden jälkeen tapahtuu taas edistystä. Huomaan myös sen, että voin itse vaikuttaa paljon omaan vointiini. Tämä oli minulle täysin vieras ajatus vielä muutama vuosi sitten, sillä oireeni etenivät omaan tahtiinsa ja oloni vaihteli voimakkaasti päivästä päivään, tai jopa tunnista tuntiin. Nykyään olen oppinut huomaamaan tiettyjä syklejä kehossani, joiden mukaan vointini vaihtelee. Eilen minulle heräsi täsyin uusi ajatus, joka on ollut uskomuksiani vastaan niin kauan kuin muistan – voinko itse päättää, miten voin tänään?

 

Lukiessani erästä kirjaa ryhdyin pohtimaan ajatuksiani ja niiden kulkua. Edelleen kaiken upean ja kauniin kokemani jälkeen huomaan ajattelevani liikaa sitä mitä minulta puuttuu, sen sijaan että keskittyisin siihen mitä minulla jo on. Olen koko sairausprosessin läpi ajatellut, että haluan päästä tästä oireesta eroon, ja sen jälkeen tuosta jne. Aina kun yksi oire on helpottanut, keskityn heti seuraavaan jonka haluan saada pois sen sijaan, että olisin kiitollinen siitä, että yksi oireistani on oikeasti jäänyt pois. Miten upea lahja se onkaan, ettei vatsani enään oireile, mutta unohdan olla siitä kiitollinen ja onnellinen jo muutaman viikon jälkeen. Edelleen mietin, että haluan päästä eroon hengitysoireistani, sillä haluan olla täysin terve, ja onhan minulla oikeus voida hyvin ja olla täysin terve. Mutta miksi unohdan, miten pitkälle olen jo tullut?

 

Eräänä aamuna heräsin aikaisin ja jäin sänkyyn pyörimään hetkeksi. Ensimmäistä kertaa keskityin seuraamaan omia ajatuksiani ja sitä mihin ne minut veivät heti aamusta. Huomasin ajattelevani samoja asioita kuin viimeiset 10 vuotta taaksepäin – sitä, mitä minun pitäisi itsessäni muuttaa ja mitä olen tehnyt elämässäni väärin. Kaikkea sitä, mitä häpeän. Tämä ajatteluatapa on uponnut jo niin syvälle aivoihini ja kehooni, etten edes osaa sitä lopettaa. Sinä aamuna päätin, että seuraava askel minulle on tietoisesti ryhtyä muuttamaan ajattelutapaani. Olen aikaisemmin inhonnut kaikkea pakottavaa opettamista, uskon kaiken tapahtuvan silloin kuin henkilö itse on siihen valmis. En usko, että pakottamalla positiivisia ajatuksia tai leikkimällä iloista vaikka on surullinen saadaan aikaan mitään muuta kuin vahinkoa. Uskon lempeään opettamiseen ja oppimiseen, jossa hitaasti ryhdytään tuomaan iloisia asioita osaksi elämää, ja kuunnellen omaa kehoaan lähdetään kyseenalaisamaan omia ajattelutapoja. Nyt huomaan kuitenkin sen, miten seuraava askeleeni on lempeästi ryhtymään muuttamaan syvälle iskostettuja ajattelutapojani ja korvaamalla ne uusilla ajatuksilla. Ajatuksilla, jotka muuttavat sen miten näen itseni.

 

Sinä aamuna jokin muuttui, ja siirtämällä ajatukset positiivisiksi ja muistamalla oman kauneuteni ja suuremmoisuuteni, sain koko päivän kulun muutettua iloiseksi ja energiseksi. Huomasin suuren eron voinnissani ja koin olevani enemmän oma itseni. Tämä ajatus oli minusta jännittävä – miten paljon voin itse vaikuttaa fyysiseen kehooni, ajatuksiini ja koko elämääni vain ajatusten voimalla. Olen heräämässä siihen, että voimme muuttaa koko elämämme jos niin päätämme.

Tauon jälkeen

Istun kirjoittamaan blogiini ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen. Viimeksi kirjoitin tänne toukokuussa ja koko kesä on mennyt täysin unohtaen koko blogini. Kesä meni vauhdilla, opiskelin koko kesän sillä en sanut kesätyötä, joten ehdin pitää paljon vapaata ja nauttia kesälämmöstä. Syksy on lähtenyt käyntiin vauhdilla, opinnot etenevät hurjaa vauhtia ja olen jopa asettanut itselleni valmistumispäivämäärän ensi kesälle. Vuoden päästä olen jo toivon mukaan työelämässä!

 

Syksy on ollut kiireinen mutta upea. Olen käynyt läpi työhakuprosessia, sillä menen työharjoitteluun heti alkuvuodesta. Kävin 7 työhaastattelussa viikon sisään, sillä lähes jokainen työpaikka johon hakemuksen laitoin soitti minulle. Minulle tarjottiin 5 eri paikkaa, joten olin onnekas saadessani valita itse, mihin harjoitteluni teen. Jouduin kieltäytymään kahdesta työpaikasta ennen kuin he ehtivät tehdä päätöstään, ja haastattelusta Presidentin kansliaan jouduin kokonaan kieltäytymään aikataulun vuoksi. Loppujen lopuksi päädyin ottamaan vastaan upean työn pienestä PR-toimistosta, jossa saan aktiivisesti osallistua useaan suureen projektiin ja niiden suunnitteluun. Keväällä osallistun siis mm. Finnish Music Hall of Fame -museon suunnitteluun!

 

Haastatteluprosessin läpikäyminen oli upea herätys itselleni ja pääsin huomaamaan, että olen liian pitkään aliarvoinut omaa osaamistani. Olen taitava ja ammattitaitoinen, en usko että lähes jokainen paikka olisi minulle muuten tarjonnut harjoittelupaikkaa. Yksi paikoista tarjosi minulle jopa työtä valmistumisen jälkeen, sillä he pitivät minusta kovasti. Olen todella onnekas ja iloinen saadessani näin monia mahdollisuuksia ja uskon löytäväni itselleni upean työpaikan valmistumisen jälkeen!

 

Viikon päästä aloitan osa-aikaisen työn Alkolla, sillä koulu hidastuu talvea päin ja kaipaan enemmän tekemistä. Menen siis etenkin joulun ruuhka-apulaiseksi tienaamaan hieman matkarahaa kevään Marokon matkaa varten. Olemme säästäneet jokaisen setelin viimeisen vuoden aikana matkakassaan ja maaliskuussa pääsemme vihdoin Marrakeshin auringon alle. ❤

 

Kesä oli todella terapeuttista aikaa minulle ja pääsin rentoutumaan ja nauttimaan. Syksyn pimeyden tullessa huomasin heti muutoksen jaksmisessani ja olen ollut entistä väsyneempi. Koulu ja työhaku ovat tuoneet paljon iloa ja tekemistä arkeeni, joten olen ollut kovin kiitollinen väsymyksestä huolimatta. Ensimmäiset kouluviikot vaativat minua aktiivisesti harjoittelemaan tasapainoilua arjen askareiden ja oman hyvinvoinnin välillä ja minun oli aktiivisesti suunniteltava joogaa ja kuntosaliurheilua kalenteriini. Huomasin kadottavani hieman oman itseni kaiken stressin ja kiireen keskellä, mutta merkitsemällä jokaisen liikuntapäivän kalenteriini sain taas hyvin kiinni omasta hyvinvoinnistani ja olen jaksanut paljon paremmin urheilun ja liikunnan avulla. Opin, että oma hyvinvointi vaatii suunnittelua ja aikaa, ettei se arjessa pääse unohtumaan.

 

Noin kaksi kuukautta sitten kävimme Porvoon löytöeläinkodissa katsomassa kissanpentuja. Menimme sinne vain huvin vuoksi katsomaan, sillä rakastamme kissoja ja etenkin kissanpentuja. Ajatuksena oli, että otamme jossain vaiheessa uuden kissanpennun vanhemman kissan seuraksi, sillä kissamme oli kovin yksinäinen kaverinsa kuoleman jälkeen ja kaipasi selvästi seuraa. Kävelimme sisään kissataloon ja heti ensimmäisessä huoneessa oli pentue kissanpentuja, joista yksi tyttökissa katsoi suurilla silmillään kun kurkimme heitä ikkunan läpi. Tämä pentue oli löydetty Porvoosta ulkoa ilman emoa ja pelastettu kissatalolle muutamaa viikkoa aikaisemmin. Rakastuimme heti kissaan ja kävimme seuraavana päivänä hänet varaamassa. Nyt pienen pieni Eevie-pentu on täällä kotonamme pitämässä meidän hereillä öisin ja puremassa isoveljeään hännästä. Eevie oli heti alkuun kovin pelokas, eikä hän uskaltanut tulla pois sängyn alta lainkaan, mutta kuultuaan isoveljen maukuvan ensimmäistä kerää hän tuli juosten sängyn alta ja meni suoraan kaverin luokse tutustumaan. Muutamassa päivässä meillä oli ihana sylikissa joka rakastaa nukkumista sylissä, leikkiä ja saada rapsutuksia, eikä enään pelkää ihmisiä tai muita eläimiä. On ollut aivan ihanaa olla se perhe, joka sai pienen pelokkaan hylätyn kissan taas luottamaan ihmisiin ja opettaa häntä rakastamaan ja luottamaan. Eevie asuu nyt meillä ja tunnemme, että hän oli juuri meille tarkoitettu.

 

 

Itse olen voinut oikein hyvin. Tunsin jo vuoden 2016 lopussa, että tämä vuosi tulee olemaan muutosten vuosi. Olen käynyt läpi todella suuria muutoksia ja herännyt näkemään elämän upeuden ja kauneuden. Minulla on vielä pitkä matka edessäni ja välillä kamppailen omien traumojeni kanssa, mutta kokonaisuudessaan en voisi olla onnellisempi. Olen joutunut tekemään suuria muutoksia ja luopumaan ihmisistä, mutta koen kaiken vaikeuden vievän minua juuri sinne mihin minun on tarkoitus päätyä. Tulevaisuus tuntuu jännittävämmältä kuin ikinä ennen. Suru, pelko ja ahdistus ovat kauniita tunteita ja ensimmäistä kertaa elämässäni uskallan tuntea kaiken. Aivan kaiken.

 

 

 

Kauniita unia Enkelikissa

Huhtikuu oli todellinen muutosten kuukausi. Elämää on syntynyt ja ihmisiä eronnut, ja me jouduimme luopumaan rakkaasta, rakkaasta kissastamme viikko sitten. Vappuviikonloppu oli yksi raskaimmista ikinä, ja suru on ollut todella kovaa. Kissamme oli meille enemmän kuin kotieläin tai perheenjäsen, se oli meille kuin pikku enkelikissa ❤ Vielä viikkoa myöhemmin itken joka päivä, sillä kaipaan pientä vauvaani niin paljon.

 

Savannah-kisu lakkasi syömästä kun olimme Kroatiassa ja kun pääsimme kotiin, hän oli laihtunut paljon ja oksensi usein joten veimme hänet lääkärille. Siellä hänellä todettiin munuaisten vajaatoiminta joka oli todella vakava, joten seuraavan viikon ajan veimme häntä joka päivä tiputukseen saadaksemme munuais-arvoja laskemaan. Viikossa arvot laskivatkin melko hyvin, mutta jäivät kuitenkin korkeiksi. Koska Savannah pelkäsi eläinlääkäriä todella paljon, päätimme ettemme vie häntä sinne enään vaan hän saa nauttia viimeisestä ajastaan kotona rakkauden keskellä. Emme tienneet, elääkö hän viikon vai useita vuosia, joten seuraavat kolme viikkoa olivat melko piinaavia, kun seurasimme hänen vointiaan ja toivoimme parasta. Hän voi oikein hyvin, vaikkakaan ei enää leikkinyt normaaliin tapaan vaan oli ennemminkin rauhallinen ja rakastava. Hän tuli lähelle paljon enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja välillä tunsin, että hän tuli sanomaan meille hyvästejä. Silti hän jaksoi hyvin ja meni parempaan kuntoon joka päivä, joten tunsimme toivoa. Viime perjantaina tulimme kuitenkin kotiin vastasyntynyttä vauvaa katsomasta, kun Savannah alkoi ramppaamaan vessassa uudestaan, aivan kuten hän teki kun sai virtsatietulehduksen. Soitimme päivystävälle eläinlääkärile ja veimme hänet sinne, toivoen että saisimme uuden antibioottikuurin. Mutta juuri kun tulimme sisään hoitohuoneeseen Savannah oksensi, mitä hän oli tehnyt jo edellisenä päivänä. Oksentelu, virtsatietulehdukset ja liika juominen ovat kaikki oireita munuaisten vaaatoiminnasta, joten lääkäri oli sitä mieltä, että meidän kannattaa miettiä tarkkaan, miten kauan haluamme häntä enään pitää täällä.

 

Saimme hetken aikaa miettiä ja keskustella ja kyyneleet valuen päätimme, että Savannah voisi paremmin kissa-taivaassa kuin sairaana täällä. Päätös oli kamala mutta tunsin, että se oli oikea päätös. Savannah sai levätä sylissäni koko ajan kun lääkäri rauhoitti hänet, sitten nukutti ja lopuksi antoi viimeisen lääkkeen. Savannah oli täysin rauhallinen koko ajan ja tunsin, että hän oli valmis jatkamaan matkaansa. Halasimme häntä, juttelimme hänelle rauhallisesti ja silitimme koko ajan. Hän oli rakkauden ympyröimänä ja turvassa.

 

Ajoimme keskellä yötä Hankoon, sillä halusimme haudata hänet vanhempieni pihalle. Ajomatka oli rauhallinen ja kaunis. Ulkona oli pimeää ja eläimet juoksivat tiellä ja tien vierellä, mutta tilanne oli silti rauhallinen ja kaunis. Tunsimme surun lisäksi rauhaa, sillä tiesimme että hänellä on nyt hyvä olla. Aamulla hautasimme rakkaan, kauniin ja ihanan Savannan. Koristelimme haudan ja kävimme siellä monta kertaa päivässä, joka aamu ja joka ilta. Itkimme todella paljon. Suru on sanoinkuvaamattoman suurta. Ikävöin rakasta kisuamme niin paljon. Mutta tunnen hänet ympärilläni. Tiedän, että hän on kanssamme koko ajan. En ole ikinä aikaisemmin kokenut samanlaista yhteyttä, mutta näen nyt paljon uutta. Savannah ei ollut vain kissamme, vaan enkeli. Hän oli minun kanssani vaikeat vuodet ja nyt kun olen taas löytänyt itseni, oli hänen aika jatkaa matkaansa. Hän oli niin kaunis ja viisas, erinlainen kuin muut kissat. Rakkaus meidän kaikkien väillä oli niin suurta, että harvoin olen kokenut olevani rakkauden ympyröimänä yhtä paljon kuin nyt. Rakastimme kissaamme niin paljon. Kun katson taaksepäin tilannetta eläinlääkärillä ja sitä hetkeä, kun lääkäri kuunteli Savannan sydäntä ja totesi sen pysähtyneen, näen sen uudella tavalla. Me halasimme toisiamme Tonyn kanssa ja itkimme. En muista tilannett tarkkaan, sillä näen sen eri tavalla nyt jälkeenpäin. Näen meidät enkeleiden ympyröimänä. Tunsin jo silloin jotain suurta, mutta nyt näen kymmeniä enkeleitä meidän ympärillämme kun ajattelen sitä hetkeä. Rakastimme kissaamme niin paljon, että saimme tukea siihen hetkeen kun jouduimme hänet hyvästelemään. Enkelit hakivat Savannan kotiin, sillä hänkin oli enkeli. Hän rakasti minua ja myöhemmin Tonya, ja antoi meille tukea. Sinä hetkenä, kun istuimme kaikki autossa – minä, Tony, Junior-kissa ja Savannah, näin ekaa kertaa kokonaisuuden. Näin hänet paljon suurempana kuin useimmat eläimet. Näin miten hän oli minun kanssani vaikeat ajat auttaen, rakastaen ja tukien minua. Näin miten hän opetti Tonylle rakkautta. Näin hänet suurempana kuin koskaan ennen ja tiedän, että hän oli enemmän kuin pelkkä kissa. Hän oli koko ajan enkeli-kissa.

 

Enkeli-Savannah

 

Kaverukset ❤

 

Viimeisiä hyvästejä antamassa

 

Ikävöimme häntä suuresti, mutta tunnen myös iloa. Iloa ja kiitollisuutta kaikesta siitä, mitä hän meille antoi ja opetti. Savannah muutti koko elämäni ja opettaa minua vielä kuolemansa jälkeenkin. On ihmeellisä, miten rakkaus niin pientä eläintä kohtaan voi olla niin suurta ja kaiken kattavaa. Suru helpottuu ajan myötä, mutta rakkaus ei ikinä, ikinä katoa.

 

Nuku hyvin, mamman enkelikissa.

Maaliskuu – Uudet tuulet

On ihanaa päästä taas kirjoittamaan, että voin taas oikein hyvin! Huono jakso kesti pari viikkoa, mutta kääntyi taas parempaan kun jaksoin raahata itseni salille väsymyksestä huolimatta. Kilpirauhanen oireilee vielä ja koulussa on edelleen todella pöhö tehtäviä kirjoittaessa ja minulla on vaikea keskittyä ja saada aikaiseksi tekstiä. Silti viime päivät ovat olleet ihanat ja huomaan kehittyväni henkisesti todella tiheään tahtiin.

 

Eilen oli syntympäiväni ja täytin 27. Koko päivä meni taas samassa, oudossa sumussa ja ihanassa eufoorisessa olotilassa. Aloitin päivän joogalla, josta tuli todella voimakas hyvänolontunne ja koulussa tentti meni täydellisesti. Kotona sain kukkia ja lahjan, ja ilta meni sohvalla rentoutuessa herkkuja syöden. Lahjaksi sain toivomani Rhonda Byrnen ”Salaisuus” -kirjan, joka oli heti ensimmäisistä sanoista todella innostava ja ajatuksia herättävä. Kirja voi olla monen makuun hieman liian jenkki-tyyliin kirjoitettu, hieman yli-innokkaasti ja mainosmaisesti, mutta itse luen silti kirjaa avoimin silmin ja uskon tämän kirjan tulleen minulle juuri oikeaan aikaan. On kiinnostavaa nähdä, saanko hyödynnettyä kirjan oppeja oikessa elämässä.

 

Elämä tuntuu ensimmäistä kertaa ikinä jännittävältä ja hyvältä. En ole oikeastaan ikinä osannut iloita elämästä, sillä aina on jotain kauheaa joko omassa elämässä tai maailmassa, mitä pelätä. Nyt olen onneksi oivaltanut, miten voin itse vaikuttaa omaan maailmankuvaani. Sillä vaikka maailmassa on kuinka paljon pahaa tahansa, niin täällä on aina miljoona kertaa enemmän rakkautta ja hyviä tekoja ja uskon, että fokusoimalla enemmän hyvään kuin pahaan vedät myös puoleesi enemmän hyvää kuin pahaa. Voin itse vaikuttaa omaan maailmankuvaani ja siihen, miten paljon hyvää minulle tapahtuu. Ennen en ajatellut lainkaan näin. Uskoin siihen, että ylipositiivisuus on vain epäaitoa, eikä kukaan voi oikeasti paremmin pakottamalla positiivisuutta elämäänsä. Nyt olen ehkä hieman avannut silmäni sille, miten paljon voin itse vaikuttaa vointiini ajattelemalla enemmän positiivisia ajatuksia ja olemalla kiitollinen siitä, mitä minulla on. Uskon voivani vaikuttaa olooni hyvinkin paljon ja pystyväni vetämään puoleeni hyviä asioita. Uskon, että elämä johdattaa aina sinut oikeaan suuntaan, kunhan uskot siihen ja teet aina päätöksiä jotka tuntuvat sinusta hyviltä. En ikinä ole valmis joustamaan omasta hyvinvoinnista ja omista uskomuksistani saadakseni esimerkiksi töitä, rahaa tai rakkautta. Olen mielummin työtön, rahaton tai yksin kuin tekisin päätöksiä itseäni vastaan. En pelkää rahattomuutta, sillä tiedän, että elämä auttaa ja kantaa. Tiedän, etten ole ilman rahaa loppuelämäni vaikka en nyt löytäisi kesäksi töitä. En pelkää rahattomuutta koska siinä ei ole mitään pelättävää. Ja koska en pelkää, huomaan että asiat menevät aina juuri niin kuin niiden tulisi mennä. Kaikki järjestyy. Aina. Kunhan uskon ja pidän tämän saman asenteen.

 

Tänään viemme pyrötuolini takaisin apuvälinevarastoon. En tarvitse sitä enään.

 

Sairaus on nyt täysin takana, olen todella astunut uuteen elämään. 2017 on muutosten vuosi, tunsin sen jo ennen kuin vuosi vaihtui. Minulla on kaikki hyvin. Luotan tulevaisuuteen ja elämään. Olen onnellinen. Kaikki vaikeudet toivat minut tähän pisteeseen. En vielä tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mutta en ole ikinä odottanut mitään niin paljon.

 

17195601_10212225480610862_952392269_o
Kaunis kotimme ja synttäri- ja naistenpäiväkukat

 

 

 

 

 

 

Alamäki

Viimeisen viikon, parin aikana olen taas voinut huonommin. Epäilen kilpirauhaslääkitystä oireiden aiheuttajaksi, sillä kilpirauhanen on lähtenyt toimimaan lääkityksen myötä ja olen tuntenut kovaa painetta kurkun ja kilpirauhasen kohdalla. En ole jaksanut urheilla, illat menevät sohvalla maaten ja väsymys on jo kello 21 niin kova, että juuri ja juuri jaksan kävellä sänkyyn. Aivot toimivat hitaasti ja koulussa on ollut hieman haastavampaa. Yleisesti olo on vain hieman hidas, väsynyt ja jäykkä.

 

Muistan kuitenkin, että vointi on aina vaihtelevaa ja tämä on vain väliaikaista. Nyt rentoudun enemmän ja nautin kotona olemisesta, ja joku päivä jaksan taas käydä salilla ja juosta. Pyrin kuitenkin olemaan ahkera aktivaatioharjoitusteni kanssa, sillä ne jäävät aivan liian usein tekemättä ja sen huomaa pian voinnissa. Kestän hyvin sen, etten jaksa salille tai joogata, mutta jos tärkeät terveyttä edistävät asiat jäävät tekemättä, olen vielä lähtötilanteessa pian. On vain jaksettava väsymyksestä huolimatta.

 

Toivottavasti vointi kääntyy pian taas parempaan. Jokainen huono jakso koettelee jaksamistani ja vaikka huonon jakson jälkeen on aina tullut hyvä jakso, niin on silti raskasta jaksaa huonot kaudet läpi. Onneksi on suklaata joka auttaa jaksamaan 😉

 

17094030_10212143547362582_763601990_n.jpg

 

 

 

 

 

 

Helmikuu

Viimeiset 4-5 päivää olen elänyt oudossa ”sumussa”, mutta erilaisessa kuin koskaan ennen. Tämä on ollut sitä hyvää sumua ja outoa ylitsevuotavaa rakkutta kaikkia kohtaan. Olen täynnä iloa, rakkautta ja energiaa jopa niin paljon, että välillä on vaikea keskittyä mihinkään. En ole ikinä aikaisemmin kokenut mitään tämän kaltaista tunnetta. Monet puhuvat sydänchakrasta ja sen aukeamisesta, jolloin rakkaus ja yhteys muihin ihmisiin on todella voimakas. En ole näihin asioihin tutustunut syvemmin, mutta minusta tuntuu, että juuri siitä tässä on kyse.

 

Olen käynyt paljon salilla viime viikot, urheillut kovaa ja voimalla. Olen jaksanu mainiosti koulussa ja nautin opiskelusta todella paljon. Jaksan vaikka mitä, nukun yöt hyvin ja herään pirteänä ensimmäisiä kertoja vuosiin! Energiaa riittää hyvin ja illat on ihana rentoutua sohvalla tv:n edessä. Joinain päivinä väsymys on kovempaa ja silloin olen vain levännyt ja maannut sohvalla, jolloin väsymys on poistunut parissa päivässä. Tuntuu kuin osaisin lukea kehoani paremmin, ja tiedän milloin on aika rentoutua ja milloin aika liikkua ja urheilla. Salilla olen vetänyt kovimpia treenejä vuosikausiin, ja tunnen rakkautta omaa kehoani kohtaan. On ihanaa, että olen taas oma itseni ja jaksan tehdä sitä mitä rakastan.

 

Sain vihdoin tulokset viimeisimmästä kilpirauhaskokeesta, ja arvot olivat nyt selkeäsi vajaatoiminnan puolella. Lääkärin mukaan tilanne oli selvä ja aloitimme lääkityksen heti. Olen tammikuun aikana ollut todella väsynyt kausitain, mutta toisaalta se on aina helpottanut itsestään. Viime viikot en ole kokenut voimakasta väsymystä, mutta toki muitankin kilppari oireita on esiintynyt. Kun epäilin olevani kuumeessa, mittasin lämmön joka näytti 34,6. Se oli siis todella alhainen. Olen kärsinyt vatsaoireista taas, turpoan helposti ja aineenvaihdunta on selkeästi hidastunut. Toisaalta ruokahaluni on ollut normaalia isompi, mutta se voi johtua vaan siitä että liikun ja opiskelen taas.

 

Olen syönyt lääkitystä nyt viikon, ja olen toki voinut hyvin mutta se on varmasti yhdistelmä monta eri asiaa. Sain diagnoosin yliliikkuvuudesta syksyllä ja lääkärin mukaan se voi vaikuttaa moneen eri asiaan elämässä. Aloitin aktivaatioharjoitusten tekemisen ja olen tehnyt niitä tunnollisesti jo monta kuukautta. Huomaan ison eron kehossani, ryhdissäni, jaksamisessani ja energiatasoissani ja tiedän sen johtuvat suureksi osaksi aktivaatioharjoituksista. Kehoni toimii eri tavalla, kävelen paremmin ja kannan kehoani paremmin. Tunnen, että olen tutustunut kehooni paremmin tämän myötä. Ymmärrän sitä paremmin.

 

Astmakokeet olivat onneksi kuitenkin ”negatiiviset”, eli en saanut lääkitystä. Toisaalta se oli helpoitus, mutta toisaalta olisi edelleen kiva saada selitys hengitysoireilleni. Kissa-allergia minulla todettiin, joten olemme eristäneet makuuhuoneen täysin pois kissoilta. Ostimme pikku-imurin joka on aina käyttövalmis ja imuroimme joka päivä vähän. Vaihdamme lakanat aina sunnuntaisin ja viemme peitot ja tyynyt ulos koko päiväksi tuulettumaan. Imuroimme koko asunnon kunnolla joka sunnuntain. Teemme siis kaikkemme, että minulla olisi mahdollisuus voida hyvin kissojen kanssa. Tämäkin on voinut vaikuttaa vointiini.

 

Minulla on luultavasti ollut lapsuudesta asti paljon ongelmia joita ei ole löydetty ja diagnosoitu. Ajan kanssa sitä menettää itsensä kaikkiin oireisiin ja henkinen vointi kärsii. Yliliikkuvuus, allergiat ja hengitysoireet, borrelioosi ja mahdollisesti jokin muukin sairaus ovat yhdessä teheet aikamoisen haasteen minulle, ja olen koko elämäni ollut hieman erilainen sen takia. Pikkuhiljaa lumipalloefektin tavoin oireet ja ongelmat ovat kasaantuneet kunnes terveys romahti täysin kaksi vuotta sitten. Sitä kautta olen onneksi löytänyt itseni, ja oppinut tuntemaan itseni ensimmäistä kertaa elämäni aikana. Ja onpa ollut mukava uusi tuttavuus ❤

 

 

16790756_10212018754882848_591728087_n